Tekoäly kehittyy nopeammin kuin ymmärrämmekään

Tekoäly kehittyy nopeammin kuin ymmärrämmekään

Erilaiset tekoälyt seuraavat elämäämme päivittäin, ja kehitys kiihtyy jatkuvasti. Tutkija kuitenkin huomauttaa, ettei robotiikan voittokulku ole aivan ongelmatonta.

Huomaan Facebookin sivupalkissa mainoksen pesukonetarjouksesta. Hymähdän, miten jännä sattuma – olin juuri etsinyt uutta pesukonetta useammastakin nettikaupasta. En jää miettimään kyseistä kohdennettua mainosta ja sen takana piileskelevää tekoälyä sen pidemmäksi aikaa, vaikka kenties syytä olisikin.

Kyseessä on niin sanottu heikko tekoäly. Se on seurannut minua, huomannut vierailuni Gigantin nettikaupan pesukoneosiossa ja päätellyt siitä, että haluan kenties nähdä lisää pesukonetarjouksia. Samanlaisia pieniä ohjelmia on kaikkialla. Google osaa jatkaa hakulauseesi loppuun. Kännykän karttaohjelma osaa varoittaa liikenneruuhkista laskemallaan reitillä. Algoritmi organisoi julkista liikennettä. Kymmenet tällaiset tekoälyt auttavat meitä päivän mittaan, emmekä oikeastaan kiinnitä niihin huomiota.

Kenties olisi syytä, sillä tekoälykehitys todennäköisesti muuttaa elämäämme tulevaisuudessa enemmän kuin mikään muu yksittäinen teknologia.

En jää miettimään kyseistä kohdennettua mainosta ja sen takana piileskelevää tekoälyä sen pidemmäksi aikaa, vaikka kenties syytä olisikin.

2000-luvulla on otettu valtavia harppauksia kohti yhä älykkäämpiä koneita. Hyvä esimerkki on IBM:n Watson-tekoäly, joka tekee täyspäiväisesti potilasdiagnooseja. Sille on syötetty lähes kaikki lääketieteeseen liittyvä tieto – eli paljon enemmän kuin kukaan ihmislääkäri voi muistaa – ja se osaa päätellä potilaan oireista, mistä sairaudesta on kysymys. Inhimilliset virheet ja liika itsevarmuus, jotka vaivaavat parhaitakin tohtoreita, eivät ole ongelmia tekoälyn kanssa.

Oppivat tekoälytkään eivät ole tieteistarinaa. Kun Microsoftin Tay päästettiin Twitteriin, siitä tuli alle vuorokaudessa rasistinen rääväsuu. Sellaiseksi se oppi keskusteluissa toisten Twitterin käyttäjien kanssa.

Vielä on kuitenkin matkaa tekoälyyn, jota voisi edes verrata ihmiseen. Niinhän?

Harppaus ei välttämättä ole niin pitkä kuin voisi luulla. Näin väittää muun muassa Ray Kurzweil, amerikkalainen tekoälytutkija ja Googlen tekninen johtaja. Hän puhuu niin sanotusta kiihtyvän kasvun laista, joka on tiivistettynä tämä: mitä kehittyneempää teknologiamme on, sitä nopeammin voimme sitä kehittää.

Hänen ajatuksensa selkiytyy esimerkillä. Jos otetaan ihminen vuodesta 1016 ja laitetaan hänet vuoteen 1516, alkuhämmennyksen jälkeen hän kyllä sopeutuisi. Yhteiskunnat pyörivät edelleen maanviljelyllä, paikasta toiseen liikuttaisiin edelleen hevosella.

Entä aikahyppy vuodesta 1816 vuoteen 1916? Hämmentävää, kenties, mutta arki olisi silti melko samanlaista.

1916 ja 2016, sen sijaan, kuvastaisi aivan valtavaa loikkaa. Tietoverkot, palveluyhteiskunta, älypuhelimet – arki olisi täysin erilaista.

Mitä korkeammalla olemme teknologian kehittämisessä, sitä nopeammin myöskin kehitymme sen kehittämisessä. Käyrä jyrkkenee eksponentaalisesti. Tämän ajatuskulun mukaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua tapamme elää on jälleen täysin muuttunut.

Kun Microsoftin Tay päästettiin Twitteriin, siitä tuli alle vuorokaudessa rasistinen rääväsuu. Sellaiseksi se oppi keskusteluissa toisten Twitterin käyttäjien kanssa.

Osa tutkijoista, Kurzweil etunenässä, ovatkin itsevarmoja ihmisenkaltaisen vahvan tekoälyn kehittämisestä lähivuosikymmeninä. Yhden aihetta käsitelleen konfrenssin tutkijoista lähes 70 prosenttia uskoi, että ihmisenkaltainen tekoäly olisi todellisuutta vuoteen 2050 mennessä.

Kaikki eivät ole yhtä optimistisia. Aalto-yliopistossa työskentelevä Tapani Raiko, jota voi kutsua yhdeksi suomalaisen tekoälytutkimuksen johtotähdistä, kuuluu skeptisempiin tutkijoihin:

– Ihmisenkaltaisen tekoälyn kehittämisen ennustaminen on hyvin vaikeaa ja historialliset ennustukset näyttävät olleen varsin huonoja.

Ennusteet vaihtelevat laidasta laitaan ja ne ovat viimeisen 50 vuoden ajan pyörineet "15–35 vuotta tulevaisuuteen" -haarukassa. Tällä hetkellä ei tiedetä, miten ihmisen kaltainen tekoäly osattaisiin tehdä, joten on vaikea sanoa, vaatisiko siihen pääsy yhden vai 100 Nobel-tason keksintöä.

Ydinongelma on se, miten luoda ohjelma, joka kykenisi ajattelemaan kuin ihminen.

Tietokoneille erittäin monimutkaiset laskutoimitukset tai valtavien tietomäärien käsitteleminen eivät ole ongelmia. On jo supertietokoneita, jotka ylittävät ihmisaivot tehossaan, mutta aidosti oppivan ohjelman kehittäminen on kesken. Kehityksen tiellä olevat ongelmat ovat hyvin yksinkertaisia, kuten esineiden tunnistaminen tai monimerkityksillisten sanojen ymmärtäminen.

Ihmiselle tuntuu itsestäänselvältä ymmärtää koiraa katsoessa, että koirahan se siinä. Tekoälylle havainnointi on hyvin vaikeaa.

– Nykyisille oppiville tekoälyjärjestelmille annetaan tyypillisesti valtava määrä oikeita vastauksia, joita järjestelmä oppii matkimaan. Esimerkiksi kuvantunnistusalgoritmeja opetetaan datalla, johon on käsin luokiteltu yli miljoona kuvaa eri luokkiin, kuten ”kuvassa on auto” tai ”kuvassa on kissa", Raiko selventää.

Pelkkä matkiminen ei kuitenkaan riitä. Ongelman ratkaisemiseksi kehitetään niin sanottua ohjaamattomasti oppivaa tekoälyä, joka oppisi vapaasti uutta käyttäen apunaan jo oppimiaan asioita. Raiko nimeääkin sen alan suurimmaksi haasteeksi.

Miten tekoälyn kehitys näkyisi arjessamme?

Raikolla on oma visionsa:

– Lähitulevaisuudesta mainitsisin pari tärkeää sovellusta: virtuaaliassistentit ja itse ajavat autot. Assistentti pitää tiedot ja tiedostot järjestyksessä, muistuttaa asioista, sopii tapaamiset, ilmoittaa tärkeistä viesteistä ja uutisista, tekee sitä mitä elävä assistenttikin osaisi tehdä. Itse ajavien autojen yleistyttyä taksimatka maksaisi saman kuin bussimatka nykyään, autoja tarvittaisiin vain murto-osa nykyisistä, parkkipaikkoja sitäkin vähemmän. Yksin nämä sovellukset mullistavat elämäämme hyvään suuntaan.

Ydinongelma on se, miten luoda ohjelma, joka kykenisi ajattelemaan kuin ihminen.

Toinen näkökulma tekoälyjen mahdollisuuksiin on niiden käyttäminen tieteellisen tutkimuksen tekijöinä. Ihmiskunta ratkoo ongelmansa tieteellisellä tutkimuksella – omalla älykkyydellään. Tekoälyjen tiedonkäsittelykyvyt ja jossakin vaiheessa myös älykkyys jatkavat kasvamistaan, ja niin kasvaa myös niiden tehokkuus tutkijoina.

Jotkut ovat ideoineet tekoälyjä tutkivia tekoälyjä, jotka opetettaisiin kehittämään itseään paremmiksi ja paremmiksi. Tällaisessa positiivisen kehityksen kierteessä moni ihmisille tällä hetkellä ylivoimainen ongelma saattaisi ratketa helposti – fuusioreaktio, lääkkeet vakaviin sairauksiin, Mars-matka.

Villeimmissä robottiutopioissa robotit tekevät kaiken työn, ja ihmiskunta saa keskittyä taiteeseen, tieteeseen ja nautintoon. Elämäkin on ikuista, sillä supertekoälyn harteilla oleva lääketiede pystyy vastaamaan jokaiseen ongelmaan.

Kolikolla on kääntöpuolensa.

Matrix-maailma ja pahojen robottien vallankumous ei ole erityisen realistinen skenaario, mutta yhteiskunta kohtaisi robotisaatiossa suuria haasteita. Koneet ovat korvanneet ihmisiä tasaiseen tahtiin esimerkiksi tehtaissa, ja kehitys näyttäisi vain kiihtyvän. Raiko noteeraa tämän:

– Jos valtaosa töistä automatisoidaan, pitäisi syntyvä varallisuus osata jakaa jotenkin järkevästi, mutta sen kanssa on nykyäänkin haasteita. Varallisuuden kasautumisen lisäksi valta voi kasautua muun muassa median ja armeijan automatisaation myötä. Lisäksi ollessamme yhä riippuvaisempia tekniikasta olemme helposti myös haavoittuvaisempia onnettomuuksille ja sabotaasille.

Tekoälykehitys on eittämättä tieteenala, joka tulee mullistamaan elämän ja yhteiskunnan lopullisesti. Mahdollisuudet näyttävät loputtomilta, siitä kaikki näyttävät olevan yhtä mieltä.

Suuri mullistus voi tulla vielä elinaikanamme.

Jaa juttu:

Reunamedian mielenkiintoisimmat jutut suoraan sähköpostiisi. Ei roskapostia.