Onko täällä turvallista hengittää? Kysyimme kuudelta asiantuntijalta, mistä sisäilmaongelmissa oikein on kyse

Onko täällä turvallista hengittää? Kysyimme kuudelta asiantuntijalta, mistä sisäilmaongelmissa oikein on kyse

Suomen sisäilmaongelmaa on vaikea käsittää yhdeltä istumalta. Sisäilmasairauksille ei ole diagnoosia, sillä selkeitä ja kaikkien tutkijoiden mielestä oikeita oireiden syntymekanismeja ei ole löydetty. Ulkopuoliselle ei ole aina selvää, mitä mieltä sisäilma-asioista pitäisi olla etenkään, kun asiantuntijat itsekin ovat erimielisiä. Pyysimme heistä kuutta kertomaan oman näkemyksensä sisäilmaongelmien vyyhdistä.

– Mä seison elämäni raunioilla, eikä mulla ole varaa maksaa laskuja. Me ollaan asuttu kaksi kuukautta nyt hotellissa, sisko sai huutamalla vakuutusyhtiön maksamaan meille huoneen.

Maaliskuun alussa eduskunnan pikkuparlamentti hiljeni. Yleisössä istuva nainen esitti Suoraa puhetta sisäilmasta -panelisteille selkeän kysymyksen.

– Miten mä voin pelastaa elämäni?

Kristillisdemokraattien järjestämä keskustelutilaisuus kokosi asiantuntijoita ja sairastuneita keskustelemaan sisäilmaongelmista. Panelisteina oli niin Käypä hoito -suosituksen laatijoita, sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä kuin Hengitysliiton kouluttamia vapaaehtoisiakin.

Yleisössä istui paljon sairastuneita. Kaksi tuntia kestävän tilaisuuden aikana yksi poistui rintaansa pidellen, toinen kiirehti vessaan yskän yltyessä pahemmaksi. Kolmas hengitti koko tilaisuuden ajan huiviinsa.

Miksi sisäilmaongelmiin ei löydy ratkaisua?

Sisäilmaongelmista on puhuttu paljon viime vuosina. Esillä ovat olleet rajut selviytymistarinat ja epäreilut potilaskertomukset sekä asiantuntijoiden erimielisyydet siitä, mikä ihmisiä oikein sairastuttaa. Viimeisimpänä otsikoihin nousivat jo pitkään jatkuneet ongelmat Helsingin Kätilöopistolla.

Kysyimme kuudelta asiantuntijalta heidän näkemyksensä sisäilmaongelmiin. Kosteus- ja homevauriot ovat nousseet median kirjoittelun myötä suurimmaksi huoleksi, mutta asiantuntijat ovat erimielisiä niiden vaikutuksesta terveyteen. Yhteisymmärrykseen ei tunnuta pääsevän eikä tuloksia tule, vaikka tutkimusta on tehty jo kauan. Miksi vuosikymmeniä puhuttaneeseen ongelmaan ei löydy ratkaisua?

Biokemisti ja laboratorioalan opettaja Pekka Nikkola väittää tietävänsä syyn. Hänen mukaansa jokin erittäin voimakas taho estää tautiluokituksen syntymisen.

– Olemmeko me suomalaiset näin hölmöjä, että sallimme tällaisen? Tämä kosteusvaurio-ongelma on jatkunut jo vähintään 30 vuotta. Lipposen hallitus teki vuonna 1995 sopimuksen, jossa lakisääteinen tapaturmavakuutus ja ammattitautien korvaaminen siirtyivät yksityisten vakuutusyhtiöiden piiriin. Lakisääteistä sosiaaliturvaa ei olisi saanut antaa yksityisten yritysten hoidettavaksi. Nämä suuret vakuutusyhtiöt, kuten OP Pohjola ja If, tienaavat lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella satoja miljoonia vuodessa. Se on järkyttävää. Ja sitten vakuutusyhtiöt höpisevät, ettei ole varaa maksaa korvauksia. Poliittinen eliitti on aikoinaan päättänyt, että kosteusvaurioista sairastuneita ei auteta. Ilmeisesti on pelätty kustannuksia. Pekka Nikkola

Kosteusvaurioista aiheutuvia tarkkoja korjaus- ja terveyshaittakustannuksia on vaikea arvioida. Eduskunnan tarkastusvaliokunta teetti vuonna 2012 julkaisun, jossa kosteusvauriorakennusten korjauskustannusten arvioitiin olevan 1,2–1,6 miljardia euroa. Arvioon sisältyvät sekä maamme työpaikka- että asuinkiinteistöt.

Lisäksi terveyskustannuksista vuosittain ammattitautikorvauksiin arvioidaan kuluvan kolme miljoonaa euroa, työkyvyttömyyseläkkeisiin neljä miljoonaa euroa sekä sisäilmaoireista johtuviin poissaoloihin 403 miljoonaa euroa.


Fakta: Vakuutusyhtiöiden tulot
  • Finanssivalvonnan selvityksen mukaan vuonna 2015 lakisääteistä tapaturmavakuutusta tarjosi 11 suomalaista vakuutusyhtiötä.
  • Vakuutusyhtiöiden vuositulot olivat yhteensä 600 miljoonaa euroa.
  • Suurimmat yhtiöt olivat If, OP Pohjola, Lähi-Tapiola sekä Fennia. Niiden osuus markkinoista oli 89 prosenttia.
  • Vuonna 2015 tapaturmavakuutuksilla tehtiin tappiota 5,2 prosenttia. Vuosina 2006–2015 vakuutusyhtiöt ovat tehneet tapaturmavakuutusmaksuilla, korvaukset ja muut menot maksettuaan, liikevoittoa yhteensä 13,7 prosenttia sijoitetusta pääomasta.


Nikkola on vanha kokoomuslainen. Hän siirtyi sittemmin perussuomalaisiin ja toimi muun muassa eduskunnan varapuhemiehen Anssi Joutsenlahden (ps) avustajana vuosina 2011–2015.

Reunamedia yritti tiedustella vuonna 1995 tehdystä päätöksestä niin Paavo Lipposelta kuin sosiaali- ja terveysministeriön silloiselta kansliapäälliköltä Markku Lehdolta. Lipponen ei osannut vastata väitteeseen, joten hän ohjasi tiedustelemaan muualta. Lehdon mukaan noina vuosina tehtiin paljon muutoksia lainsäädäntöön, eikä hän hahmota Nikkolan väitteestä, mitä niistä tarkoitetaan.

16 vuotta sitten Nikkola alkoi oireilla, ja tarina on vanha tuttu. Opettaessaan vanhalla Hämeen ammattikorkeakoulun Forssan kampuksella häntä alkoi äkkiä pyörryttää, eikä henki tuntunut kulkevan. Forssan kampuksella oltiin tuolloin kamppailtu jo jonkin aikaa vaikean sisäilmaongelman kanssa. Nikkolalle kirjoitettiin lukemattomia lyhyempiä sairaslomia, mutta lähetettä Työterveyslaitokselle (TTL) sai odottaa kauan.

Miten Työterveyslaitos hoiti sisäilmapotilaita, ja miksi se on suututtanut ihmisiä?


Kun Nikkola viimein pääsi Työterveyslaitokselle hoitoon, hän osallistui siellä tehtäviin altistuskokeisiin. Näissä ammattitautitutkimuksissa potilaat laitettiin hengittämään homeuutetta, joka Nikkolan mukaan sisälsi myös betaglukaania, glukoosimolekyyleistä koostuvaa hiilihydraattia. Nikkola väittää, että beetaglukaanin ja mikrobimyrkkyjen yhteisreaktio aiheutti keuhkoihin vakavan tulehdustilan, josta potilaat parantelivat itseään usean vuoden ajan.

– Ihmiset menivät todella huonoon kuntoon. Monelta lähti taju, ja heidän vietiin Meilahden ensiapupoliklinikalle toipumaan altistuskokeista.

Työterveyslaitoksen altistuskokeita on kritisoitu voimakkaasti. Niitä on kutsuttu siedätyshoidoiksi, kaasutustesteiksi ja jopa ihmiskokeiksi. Muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2010 jutun, jossa hoitojen eettisyys kyseenalaistettiin. Hoitoja annettiin melkein 20 vuoden ajan ja ne lopetettiin vuonna 2009.

Nikkolan keuhkot tutkittiin altistuskokeiden jälkeen, ja niissä todettiin massiivinen tulehdus. Tästä Nikkolalla on Työterveyslaitoksen patologin lausunto.

Biokemian maisterina Nikkola alkoi selvittää asiaa itsekseen. 16 vuoden aikana hän on koonnut omilla tutkimuksillaan laajan aineiston.

Nikkolan mukaan hänen sairautensa on allerginen alveoliitti, eli keuhkorakkulatulehdus, josta käytetään myös nimitystä homepölykeuhko. Lisäksi hän sanoo mikrobitoksiinien aiheuttavan valkosolukatoa tunkeutuessaan solun energiakeskuksiin, mitokondrioihin, jotka sitten tuhoutuvat. Tästä johtuen sairastuneella on päällä krooninen tulehdustila.

Sairastumisen jälkeen Nikkola sai tapaturmaeläkettä runsaan neljän vuoden ajan, kunnes vakuutuslääkäriltä tuli kirje, että se lakkautettaisiin. Hänen työkyvyttömyytensä katsottiin olevan alle 10 prosenttia. Nikkola on nyt tehnyt alkuvuodesta kantelun eduskunnan oikeuskanslerille muutaman muun altistuskokeissa olleen kanssa. Kantelussa Työterveyslaitoksen kokeita kutsutaan ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”.

Nikkola on nyt usean vuoden ajan toiminut aktiivisesti sisäilmasta oireilevien kanssa. Viime aikoina Sisäilmasiedätyksestä sairastuneet -ryhmä on järjestänyt muun muassa pienimuotoisia mielenosoituksia Helsingissä ja Turussa sekä yrittänyt saada esimerkiksi Työterveyslaitosta vastuuseen altistuskokeista.

– Tässä on nimittäin sellainen ongelma, että vastapuoli valehtelee, Nikkola sanoo.

Vastapuolekseen Nikkola nimeää virallisen terveydenhoitojärjestelmän ja sitä edustavan Työterveyslaitoksen.

Mitä Työterveyslaitos tekee nykyään?

Työterveyslaitoksella opetetaan hyvin erilaista lähestymistä kosteusvaurio-oireiluun. TTL:n neurologian erikoislääkärin, dosentti Markku Sainion mukaan sisäilmaoireilun voimakkuuteen vaikuttaa se, kuinka haitallisena ja vaarallisena henkilö pitää ympäristötekijöitä.

– Ihmiset oireilevat suhteessa siihen, kuinka huolestuttavaksi he kokevat ympäristön, esimerkiksi tuoksut tai tunkkaisen sisäilman. Ihminen yrittää tulkita myös oireitaan ja tekee koko ajan tiedostettua tai tiedostamatonta arviointia siitä, mistä jokin oire tai tuntemus johtuu, ja kuinka vaarallinen on sen mahdollinen aiheuttaja. Kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että ihmisten huolestuneisuus eroaa maittain. Huolestuneisuuteen vaikuttaa se, mitkä riskit ovat esillä mediassa. Esimerkiksi Suomessa väestö pitää kosteusvaurioita huomattavan paljon suurempana riskinä terveydelle kuin ympäristöasiantuntijat sitä pitävät. Yksilölliset kärsimystarinat ja tietynlainen riskiviestintä lisäävät huolestuneisuutta ja ympäristöstä oireilevien määrää. Tilanne on hankala myös siksi, että toistaiseksi ympäristöherkille tarjolla oleva vertaistuki korostaa välttämistä, joka taas ylläpitää oireilevan käsitystä ympäristötekijöiden vaarallisuudesta. Mitä hankalammasta ympäristöherkkyydestä on kyse, sitä vahvemmin ihminen on ankkuroitunut ajatukseen, että ympäristötekijät ovat myrkyllisiä. Tällöin hän ei pysty ottamaan tutkittuun tietoon perustuvaa apua vastaan. Yksi keskeinen piirre on se, että ympäristöherkkä on varma, että hänen oireensa johtuvat jostakin altistumisesta, eikä tähän varmuuteen vaikuta mikään näyttö tai tutkittu tieto. Markku Sainio

Yksi tällainen vertaistukipaikka on Homepakolaiset ry:n ylläpitämä homepakolaiset.fi-sivusto. Sivuilta löytyy paljon potilaskertomuksia, joissa ihmetellään TTL:n opettamaa kantaa – siedätyshoitoa ja psykoterapiaa. Sivuilla on myös vuonna 2014 julkaistu tiedote, jossa Sainiota kritisoidaan voimakkaasti.

Sainio on yhdessä TTL:n ylilääkäri Kirsi Karvalan kanssa julkaissut sisäilmastaoireilusta ja ympäristöherkkyydestä artikkelin uusimmassa Lääkärilehdessä. Siinä pitkittynyt sisäilmaoireilu nähdään osaksi ympäristöherkkyyttä, jolloin sitä ei luokitella sairaudeksi, vaan toiminnalliseksi häiriöksi.

Artikkelissa kuvaillaan, kuinka ehdollistuminen vaikuttaa potilaan oireiluherkkyyteen. Jo vihje mahdollisesta vaarasta, kuten kosteusvauriosta, voi aktivoida keskushermoston pelko- ja välttämismekanismit.


Fakta: Ympäristöherkkyys
  • Jatkuva tai poikeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille.
  • Oireiden aiheuttajia ovat muun muassa erilaiset kemikaalit, hajusteet, mikrobiologiset tekijät ja sähkömagneettiset kentät.
  • Sai virallisen tautiluokituksen vuonna 2014.
  • Sen ei silti katsota olevan lääketieteellinen sairaus, eikä potilaille myönnetä esimerkiksi sairauspäivärahaa.

– Ympäristötekijöiden haitallisuuden ja välttämistarpeen korostaminen voi ylläpitää oireilua ja heikentää kuntoutumisedellytyksiä, artikkelissa sanotaan.

Sainio sanoo, että ympäristöherkän sietokyky voi parantua nopeastikin:

– Jos ihminen luopuu selitysmallista, että jokin tekijä aiheuttaa hänelle vaaraa.

Sainion mukaan Työterveyslaitoksella ei olla koskaan tehty altistuskokeita siedätystarkoituksessa.

– Ympäristöherkkyydessä oireilu ei enää liity suoraan altisteisiin, kuten homeeseen, vaan jo pelkkä ajatus siitä riittää. Tällöin ei pitäisi puhua siedätyksestä, vaan sietokyvyn kohentamisesta tavallisille ympäristötekijöille. Ammattiastmatutkimuksen yhteydessä tehtiin aikaisemmin altistuskokeita, koska tuolloin vielä ajateltiin, että herkistyminen kosteusvauriomikrobeille olisi keskeistä astman synnyssä.

Kokeet kuitenkin lopetettiin, kun todettiin, etteivät kosteusvauriomikrobit olleet syy astman kehittymiselle.

Sainio on eri mieltä väitteistä, joita Nikkola esittää vakuutusyhtiöistä ja ammattitautidiagnooseista. Sainio huomauttaa, että Suomessa noudatetaan tapaturmavakuutusta ja ammattitautidiagnooseja säätelevää lainsäädäntöä.

Hänen mielestään ongelmia ei ole ollut, ja asiantuntijoiden jääviyttä vakuutus- ja diagnoosiasioissa käsitellään samoilla periaatteilla kuin muillakin aloilla.

Mitä joidenkin mielestä pitäisi tehdä toisin?

Sainion ajatukset eivät saa kannatusta kaikilta. Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, dosentti Tamara Tuuminen on tehnyt vuoden 2015 syyskuusta alkaen useita yksilö- ja joukkokanteita Sainiosta. Kanteita ja tutkintopyyntöjä on jätetty Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle, eduskunnan oikeuskanslerille sekä poliisille. Mikään kanteista ei ole kuitenkaan edennyt käsittelyyn.

Lisäksi Tuuminen on tehnyt valituksen Julkisen sanan neuvostolle siitä, ettei Lääkärilehti suostu julkaisemaan hänen ja kollegoidensa kannanottoja ympäristöherkkyydestä.

–Siedätys, eli desensibilitaatio, on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan elimistön opettamista sietämään jotakin allergeenia. Esimerkiksi siitepölylle voi siedättää, samoin joillekin ruoka-aineille. Mutta TTL:n neurologi Markku Sainio käyttää tätä termiä väärin. Hän on kaapannut lääketieteen termin desensibilitaatio ja sanoo, että sairastuneiden pitäisi mennä takaisin sinne, missä he saavat oireita. On täysin vastuutonta käyttää lääketieteellistä termiä väärässä tarkoituksessa, jopa rikollista. Hän on korkeasti koulutettu lääkäri, jonka tulisi ymmärtää, mitä tuollainen opetus voi aiheuttaa. Hän on opettanut nuoria lääkäreitä ja kirjoittanut artikkeleita erilaisiin lääkärilehtiin. Me olemme nyt keränneet 12 ihmisen potilaskertomukset, joiden mukaan he ovat saaneet vakavia oireita, kun ovat Sainion opetusta saaneiden työterveyslääkärien ohjeen mukaisesti menneet takaisin sairastuttavaan rakennukseen. Jotkut ovat saaneet anafylaktisen shokin, joka voi olla hengenvaarallinen.Tamara Tuuminen

Tuuminen alkoi oireilla sisäilmasta vuonna 2014 silloisessa työpaikassaan, Mikkelin keskussairaalassa. Työterveyslaitoksella hänelle sanottiin, että hän pelkäsi ympäristöä ja mietti oireita mahdollisesti aiheuttavaa mekanismia liikaa. Saman vastauksen hän sai Etelä-Suomen aluehallintovirastolta tehtyään sinne valituksen.

– Aluehallintovirasto käytännössä kopioi TTL:n lausunnon ja käytti samoja lauseita. Minä olen täysin eri mieltä. Olen kliinisen mikrobiologian lääkäri ja tutkija ja tehnyt tätä työtä yli neljätoista vuotta. Kohtaan työssäni paljon tartuntatauteja. Mikrobiologian tutkiminen on riskityötä. Miten he voivat riskityötä tekevälle ihmiselle sanoa, että pelkäät ympäristöä ja siksi oireilet?

Tuuminen on laatinut potilaskertomuksiin perustuvan kaavion. Siinä esitetään, että tarpeeksi pitkän homealtistuksen jälkeen potilaan hengitysongelmat ja muut oireet voivat lopulta kroonistua. Samalla potilas saattaa herkistyä homeen lisäksi muille ympäristön kemikaaleille ja yhdisteille.

Syynä krooniselle, usein elinikäiselle, sairaudelle on Tuumisen mielestä se, että elimistön tietyt reseptorit aktivoituvat liikaa, ja krooninen tulehdus ylläpitää tätä aktivaatiota. Lisäksi useimmat homepartikkelit päätyvät keuhkorakkuloihin, jolloin koko keuhkokudos tulehtuu. Siksi oikea ja ennen kaikkea nopea diagnoosi sisäilmasta oireileville on Tuumisen mukaan kovin tärkeä.

Miksi Käypä hoito -suositus jakaa mielipiteitä?

Tuuminen on myös tyytymätön Käypä hoito -suosituksen sisältöön.

– Siinä puhutaan liikaa astmasta. Astma on keuhkoputkien sairaus, eikä silloin hoideta tulehtuneita keuhkokudoksia tai -rakkuloita.

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus kosteus- ja homevaurioista oireilevan potilaan hoitoon julkaistiin vuonna 2016. Suositukset ovat Käypä hoito -sivujen mukaan riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia, joita laaditaan terveydenhuollon ammattilaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suositukset eivät siis ole lakeja.

Tamara Tuuminen sanoo, että ne ovat kuitenkin saaneet lain aseman, sillä niitä noudatetaan liian tiukasti.

Suositus on saanut ilmestyttyään runsaasti kritiikkiä. Sen tekijöitä on syytetty vähättelystä, oikean tiedon pimittämisestä ja jopa valehtelusta. Julkisuudessa eniten erimielisyyttä on synnyttänyt toteamus ”Ei ole olemassa määriteltyä hometalosairautta”. Lisäksi suosituksen laatijoita on syytetty kansainvälisten tutkimustulosten pois jättämisestä.

Käypä hoito -suosituksen työryhmän puheenjohtaja, Tampereen yliopistollisen sairaalan allergiakeskuksen ylilääkäri, dosentti Jussi Karjalainen korostaa, että kyseessä on lääkäreiden kirjoittama suositus toisille lääkäreille.

– Sisäilmaongelmien ja oireiden syy-seuraussuhde voidaan osoittaa, kun tunnetaan mekanismi, biolääketieteellinen mekanismi. Kosteusvaurio-oireissa harvoin tunnetaan tällaista mekanismia. Meillä on nyt ainoastaan assosiaationäyttöä, mikä tarkoittaa sitä, että asiat liittyvät toisiinsa, mutta se on eri asia kuin mekanismin eli kausaliteetin tunteminen . Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta lääkärin näkökulmasta se ei ole. Tuntuu, että tätä Käypä hoito -suositusta lukevat sellaiset ihmiset, joille suositus ei ole oikeastaan suunnattu. He tulkitsevat sitä vahvasti omasta näkökulmastaan. Minun mielestäni siinä ei ole ristiriitaa. Kun tästä uutisoitiin, niin sanottiin, että kiellämme hometalosairauden. Suosituksessa todetaan ettei ole “määriteltyä” hometalosairautta. Kuitenkin toteamme, että kun terveysvaikutuksia on, niihin täytyy puuttua. Olemme saaneet lääkäreiltä hyvää palautetta. Heillä on ollut vuosia sellainen olo, että heiltä odotetaan jotain, mutta eivät tiedä mitä. Suositus helpottaa heidän tuskaansa asian kanssa.Jussi Karjalainen

Karjalaisen mielestä mediassa sisäilmasairaudet näyttäytyvät äärimmäisinä ilmiöinä. Julkisuuteen tuodaan runsaasti oireilevia ihmisiä, jotka nähdään sekä hankalan sairauden sairastajina että jonkinlaisina toimimattoman järjestelmän uhreina.

– Ammattilaisen näkökulmasta tämä on vähän kummallista. Suurin osa potilaista ei ole vaikeasti oireilevia, vaan heillä on jokin rajattu oire, jota pystytään hoitamaan. Tätä pitäisi arvioida samalla tavalla kuin muitakin lääketieteellisiä ongelmia. Ei tässä voida oikoa sen takia, että sisäilma on niin paljon julkisuudessa.

Nikkolan peräänkuuluttaman homepölykeuhkon hoito on Karjalaisen mukaan erikoissairaanhoidossa täysin rutiinia, eikä se voi jäädä huomaamatta. Hänen mukaansa sairautta ei esiinny paljoakaan sisäilmasta oireilevilla.

Sen sijaan lievä tuoksuyliherkkyys on yleinen ilmiö. Allergia- ja astmaliiton mukaan siitä kärsii 10–40 prosenttia suomalaisista. Karjalaisen mukaan on tutkittu ja osoitettu, että ihmiset, jotka ovat persoonaltaan helposti terveydentilastaan huolehtivia, kärsivät muita useammin tuoksuyliherkkyydestä. Tätä ei ole aikaisemmin ymmärretty lääkäreiden keskuudessa, vaan oireilevia potilaita on saatettu pitää jotenkin erikoisina.

– Markku Sainio on nimenomaan näiden erilaisten ympäristöherkkyyksien asiantuntija.

Karjalainen puolustaa Työterveyslaitoksen Sainiota, jonka sanomisia kuunnellaan hänen mukaansa valikoiden.

– Sainiota on käsitelty sosiaalisessa mediassa todella julmasti. Hän käynnisti tutkimuksen, jossa tutkittiin, voiko käyttäytymisterapialla auttaa sisäilmasta mahdollisesti oireilevia ihmisiä. Sitä on tutkittu muuallakin maailmassa. Se on ainoita hoitoja, joista on lupaavaa näyttöä. Ihmiset ovat kuitenkin loukkaantuneet, sillä koetaan, että käyttäytymisterapialla hoidetaan psyykkistä vikaa, vaikka sillä pyritään hoitamaan ehdollistumista. Sitä, että joku haju tulkitaan vaaran merkiksi, vaikkei se ole.

Karjalainen on huolissaan myös siitä, että taloja lähdetään joskus purkamaan liian heppoisin perustein. Siksi lääkärin täytyy olla tarkkana, ettei nimeä rakennusta hometaloksi ennen kuin rakennusalan ammattilaiset ovat sen tutkineet.

Viime vuosina Suomessa on ryhdytty purkamaan ja korjaamaan homerakennuksia kiireellä. Etenkin koulurakennukset ovat olleet oireilevien lasten ja työntekijöiden sekä huolestuneiden vanhempien takia ensimmäisenä asialistalla. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun mukaan kaksi kolmesta koulurakennuksesta on homeessa, joten ongelma koskettaa monia. Homeen olemassaolosta rakennuksissa ei siis ole erimielisyyksiä, sillä se on mikrobimittauksilla todennettavissa. Erimielisyys onkin siinä, ovatko ihmisten oireet homeiden aiheuttamia.

– Ei yksinkertaisesti ole lääkäriltä asiallista sanoa, että lapset eivät voi mennä johonkin kouluun, koska siellä on homevaurio. Juuri tällaiset kommentit tukevat ympäristöherkkyysoireilua. Mahdollisen käyttökiellon antaminen kuuluu kunnan terveystarkastajalle. Lisäksi lääkärinlausuntoja on käytetty hyväksi esimerkiksi huoltajuuskiistoissa. Ei tämä ole mikään kevyt asia. Lääkärin vastaanotolla ei voi yhtäkään rakennusta korjata. Lääkäri voi kyllä suosittaa sitä, tai kehottaa pysymään poissa rakennuksesta. Jos siis asianmukaisten tutkimusten perusteella se on tarpeellista.

Kuka saa puhua, kuka ei?

Karjalainen ei koe, että sisäilmaongelmat olisivat muodostaneet jonkinlaisia koulukuntia asiantuntijoiden keskuuteen tai että joidenkin kantojen edustajat saisivat olla enemmän äänessä kuin toisten.

– Meillä on esimerkiksi muutamia yksittäisiä lääkäreitä, jotka toimivat tiiviisti joidenkin potilasjärjestöjen kanssa.

Sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, professori Ville Valtonen on Karjalaisen kanssa eri mieltä lääketieteellisen debatoinnin tasaväkisyydestä. Hän on ollut ennen eläköitymistään mukana tekemässä useita Käypä hoito -suosituksia.

– Ilman muuta tässä sisäilmakeskustelussa on hallitseva taho. On erittäin vaikeaa saada eriäviä mielipiteitä julki, esimerkiksi kritisoida rakentavasti Käypä hoito -suositusta. Suosituksen kirjoittajista monet ovat johtavissa asemissa, joten totta kai heitä pyydetään tällaisten katsausten kirjoittajiksi ja luennoitsijoiksi. Minun kaltaiseni eläkkeellä olevan lääkärin on paljon vaikeampi tuoda mielipiteitään julki. Tähän suositukseen on varsin valikoidusti poimittu kirjallisuusviitteitä, ja tekijät ovat pyrkineet kaikessa hyvin vankkaan, näyttöön perustuvaan todistuspohjaan. Se on kiva haave. Suosituksessa tartutaan yksityiskohtiin, jotka voivat olla akateemisesti mielenkiintoisia, mutta käytännön työssä niiden merkitys on vähäinen. Suositus oli alun perin tarkoitettu konkreettisiksi neuvoiksi perusterveydenhuollon lääkäreille, mutta suurin osa ei saa siitä apua käytännön työhönsä. Se on naamioitu tieteelliseen tekstiin. Jää vaikutelma, että kirjoittajat eivät ole paljoakaan nähneet sisäilmasta oireilevia potilaita. Heillä ei vaikuta olevan riittävää käytännön kokemusta.Ville Valtonen

Valtonen on yksi niistä yksityisellä sektorilla toimivista lääkäreistä, jotka ovat tiiviissä yhteistyössä potilasjärjestöjen kanssa. Ennen eläköitymistään hän ehti työskennellä yli 40 vuotta HUS:n palveluksessa sekä viimeiset vuodet HYKS:n infektioklinikan ylilääkärinä. Lisäksi hän toimi muutaman vuoden tutkijana Harvardin yliopistossa.

Valtonen on omien sanojensa mukaan nähnyt kosteus- ja homevauriopotilaita enemmän kuin kukaan muu suomalainen lääkäri. Potilaskokemuksiensa pohjalta hän on nimennyt sisäilmasairauksille kaksi pääsyytä: geneettinen alttius ja kumulatiivinen altistushistoria. Jotkut ovat geneettisesti alttiimpia oireilemaan homeesta, ja kun he altistuvat elämänsä aikana tarpeeksi paljon, he oireilevat vielä voimakkaammin.

Valtosen mukaan sisäilmaoireilu tulee tulevaisuudessa olemaan valtava työkyvyttömyysongelma Suomessa. Hän ihmettelee, miksei Käypä hoito -suosituksessa otettu mitään kantaa TTL:n käytäntöihin.

– TTL:n työryhmä yrittää jonkinlaisen psykoterapian avulla saada potilaat menemään kosteusvaurioituneeseen työpaikkaan jatkamaan töitään, vaikka heillä on homesairauteen sopivia oireita. Kyseessä on tietynlainen siedätyshoito, jota vahvistetaan psyykkisellä neuvonnalla ja rohkaisulla. Tutkimusprojekti on ilmeisesti vielä kesken, mutta toistaiseksi julkaistuissa jutuissa ei ole näyttöä tämän hoidon tehokkuudesta. Silloin ei pitäisi luennoida, että siitä on hyötyä homesairauksien hoidossa. Huomattava osa potilaista on kieltäytynyt osallistumasta tutkimukseen, mikä viittaa siihen, etteivät potilaat usko tähän terapiaan.

Valtonen ei ole kuitenkaan koskaan sulkenut psykiatriaa pois fysiologisten sairauksien hoidossa. Tutkimusten mukaan tulehdus voi laukaista ihmisessä masennuksen tai jopa skitsofrenian. Homealtistus on Valtosen mukaan selkeä tulehdustila. Siksi se voi aiheuttaa psyykemuutoksia, kuten aivosumua.

Onko hätä vai eikö ole hätää?

Valtosen mukaan paraneminen vie vuosia, jos homealtistus on kestänyt tarpeeksi kauan.

– Käypä hoito -suosituksessa vihjataan, ettei lääkärin tule ottaa kantaa sisäilman rooliin potilaan oireissa ennen rakennuksesta tehtyä terveysviranomaisen lausuntoa. Se on mielestäni älytöntä. Lääkärin pitää aina ottaa kantaa potilaan oireisiin heti, ei sitä voida siirtää kuukausilla.

Molekyylitoksikologian professorin Harri Aleniuksen mukaan ei ole syytä hätääntyä, sillä ei ole mitään todisteita siitä, että kosteusvaurioihin liittyvä homealtistus aiheuttaisi vakavan sairastumisen tai hengenvaaran. Hän on ollut mukana muun muassa vuosina 2010–2012 karille ajautuneessa Toxtest-hankkeessa, ja on pahoillaan siitä, ettei osaa antaa selkeitä vastauksia siihen, mikä kosteusvaurioissa aiheuttaa oireilua.


– Olisi tärkeää, että ihmisiä kiinnostaa, mitä tämänhetkinen tieto kertoo tai ei kerro. Nykyaikaan kuuluu se, että kun joku sanoo jotain rankkaa kovaan ääneen, sitä kuunnellaan. Sitä, joka kertoo tylsiä asioita, ei kuunnella. Kosteusvaurio-oireiluun liittyvän toksikologisen tutkimuksen taso on vain valitettavan huono. Aihetta on tutkittu monta kymmentä vuotta. On uhrattu valtavasti rahaa, eikä silti vieläkään ole vakuuttavia tutkimuksia, jotka osoittavat, että tietty mikrobi tai toksiini aiheuttaisi oireilua. Se on fakta. Ei olla pystytty osoittamaan, että laboratoriotulokset pätisivät todellisuuteen. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kosteusvauriot pitää korjata, se on selvä.
Harri Alenius

Aleniuksen mukaan sisäilmaoireilulle on karkeasti yksinkertaistaen kolme mahdollisuutta:

  1. Jokin kosteusvaurioon liittyvä molekyyli tai niiden yhdistelmä aiheuttaa reaktion kehossa, mistä seuraavat oireet.
  2. Jokin molekyyli aiheuttaa hyvin heikon reaktion kehossa, mutta ihmisen psyyke voimistaa sitä.
  3. Reaktio on kokonaan psyykkisten tuntemuksien aiheuttama, tai muista tekijöistä johtuvat oireet liitetään kosteusvaurioon.

– Kenenkään ei ole mukava ajatella tällä jälkimmäisellä tavalla, ja siksi yritämme jatkuvasti saada muun tyyppisen selityksen asialle.


Fakta: Toxtest
  • Itä-Suomen yliopiston, THL:n, TTL:n, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen hanke.
  • Tarkoituksena kehittää sisäilmanäytteille sopiva myrkyllisyyden mittausmenetelmä.
  • Tutkimuksessa ei löydetty pätevää fysiologista indikaattoria erottelemaan oireilevia tutkimuskohteita oireettomista.
  • Tulosten tulkinta aiheutti riitaa työryhmässä, joten tutkimuksesta teetettiin riippumaton arviointi. Ulkopuoliset arvioijat päätyivät samaan tulokseen, eli siihen, ettei pätevää indikaattoria löytynyt.


Alenius on ollut viime vuosina mukana useammassa kosteusvaurio-oireilun syitä selvittävässä tutkimuksessa. Vuonna 2016 valmistuneessa tutkimuksessa ryhmä vertaili homevaurioituneen koulun ja terveen koulun opettajien mahdollisia sisäilmasta johtuvia oireita ja testituloksia. Tutkimushypoteesi oli, että vaurioituneessa koulussa kosteusvauriomikrobit aiheuttaisivat nenän limakalvojen sekä verisolujen tulehdusvälittäjäaineissa muutoksia. Tulokset olivat tutkimusryhmälle tietynlainen pettymys.

– Tulokset olivat täysin selkeitä. Emme pystyneet löytämään kosteusvauriokouluista mitään merkittäviä eroavaisuuksia oireilevien ja oireettomien opettajien välillä. Siitä vedettiin johtopäätös, että kosteusvaurioon liittyvien oireiden itseraportointi ei ole kovin luotettavaa.

Tämänhetkisessä homekeskustelussa on samoja piirteitä, joita on esiintynyt lääketieteen historiassa usein uuden ja hankalan oirekuvan ilmaantuessa. Aikanaan niin sepelvaltimotaudin, mahahaavan, hampaiden amalgaamipaikkojen kuin hi-viruksenkin yhteydessä lääkärikunnan oli vaikea löytää yhteisymmärrystä vähäisen tutkimustiedon valossa.

– Aluksi esimerkiksi aids oli mystinen sairaus, johon liitettiin uskonto ja potilaan seksuaalinen suuntautuminen. Kun taudinaiheuttaja paljastui, keskustelu lähti menemään oikeaan suuntaan.

Eikö juuri uutisoitu onnistuneesta tutkimuksesta?

Medialla on osansa sekavassa homesopassa. Muun muassa Helsingin Sanomat ja Yle antoivat toiveikkaan kuvan Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, mutta asiantuntijapuolella siihen suhtaudutaan epäillen. Mirja Salkinoja-Salonen tutkimusryhmineen löysi yhteyden pölyn toksisuuden ja sisäilmaoireilun välillä.

Tutkimusryhmä keräsi koulujen ilmanvaihtokoneistoista toksiineja tuottavia mikrobeja ja altisti niille erilaisia eläviä soluja, kuten keuhkosoluja ja sian siittiöitä. Sian siittiösolut ovat tutkitusti lähimpänä ihmisen siittiösoluja.

Sian siittiöiden avulla on aiemmin yritetty selittää ihmisten sisäilmaoireilua, mutta yrityksissä on epäonnistuttu.

– Pidän erittäin epätodennäköisenä, että sama menetelmä, joka todettiin aiemassa, hyvin järjestetyssä tutkimuksessa soveltumattomaksi, olisi nyt toimiva. Ei ole pystytty vielä todistamaan, että laboratoriotulokset pätisivät myös todellisuudessa. Ennen kuin useat riippumattomat tutkimusryhmät vahvistavat menetelmän toimivuuden, tuloksiin tulee mielestäni suhtautua suurella varauksella, Alenius sanoo.

Myös tutkimusryhmä on ollut huolestunut median kirjoittelusta.

– Haluamme korostaa, että mediassa esitetyt väitteet eivät monilta osin edusta lainkaan tutkimusryhmän kantaa, ja tutkimusmenetelmän käyttöalueen ja rajausten määrittäminen on vasta työn alla, ryhmä kirjoittaa tiedotteessaan.

Työterveyslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisivat lisäksi yhdessä tiedotteen, jossa korostetaan tutkimustulosten riippumatonta arviointia.

Käypä hoito -suosituksen puheenjohtaja Jussi Karjalainen toivoo, että ulkopuolinen taho testaisi menetelmän. Tutkimuksessa käytettyyn siansiittiömenetelmään liittyy lisäksi vahvasti kaupallinen intressi – sisäilmatutkimuspalveluja myyvä oululainen Inspector Sec Oy -yritys.

Vaikka erimielisyydet loitontavat asiantuntijoita toisistaan, kaikkien mielestä pitäisi istua alas keskustelemaan. Vuonna 2007 Suomen sisäilma-asiantuntijat kokosivat hoitosuosituksen sisäilmasta oireilevalle potilaalle, mutta ohjeet ovat jo vanhentuneita. Käypä hoito -suosituksen kapea-alaisuuden vuoksi moni haluaisi ryhtyä rakentamaan uutta suositusta.

Sisäilmasairauksista on kerätty paljon tutkimustietoa vuosien varrella. Kuitenkaan yhteisymmärrystä sen pätevyydestä ei ole. Tieteessä seuraava tutkimustulos kumoaa usein edellisen, ja eteneminen on kovin hidasta.

Hitaus taas suututtaa, jolloin tieteen lisäksi kuvaan astuvat tunteet.

Jaa juttu:

Reunamedian mielenkiintoisimmat jutut suoraan sähköpostiisi. Ei roskapostia.