Kuntavaalit tulevat, ketä kiinnostaa?

Kuntavaalit tulevat, ketä kiinnostaa?

Hauskimmillaan paikallispolitiikka saa sketsiohjelmiakin huvittavampia piirteitä. Puisevimmillaan se on kuin tunkkainen mappivarasto homeisen kunnantalon kellarissa. Saara ja Vilma-Lotta vänkäsivät siitä, kiinnostavatko kunnallisvaalit ketään.

9. huhtikuuta Manner-Suomen kuntien valtuustoihin valitaan 8 999 valtuutettua. Äänestysprosentti jäi viime vaaleissa 58,3 prosenttiin.

Rakastamme vertailua länsinaapuriin, joten vilkaistaanpa tilastoja: vuonna 2014 Ruotsissa äänestysaktiivisuus oli 82,8 prosenttia, kun maassa äänestettiin samanaikaisesti valtiopäivävaaleissa sekä kunnallis- ja maakäräjävaaleissa.

Valtuutetuilla on kunnissa paljon valtaa, ja alkavalla kaudella heidän eteensä tupsahtaa esimerkiksi sotemöhkäle. Kyllä ei ole hyvä, jos kuntalaista ei kiinnosta. Olihan meidän tästä pakko vängätä.


Niin sanoi persut
Politiikka on rikki
Vaan mistä kohtaa

Saara: Hei Vilma, opiskelijan satasesta eli eurosta vetoa, ettet pysty kolmeen sanaan tiivistämään, miksi kannattaisi äänestää kuntavaaleissa! Eikö kuntavaalit ole yhtä 2005 kuin sähkökitarat?

Valtuustoissa istuu tätejä ja setiä, jotka möyhäävät vaihdettavista tierummuista ja vanhukset ensin –näkökulmasta. Tältä kuntapäättäminen näyttää ulospäin.

Itse asiassa ei tästä kauhean kaukana olla. Vuoden 2013 alussa valtuuston jäsenet olivat keskimäärin 50-vuotiaita ja puheenjohtajat kaksi vuotta vanhempia, kertoo Kuntavaalit-sivusto. Mikä on kun ei nuorisoa kiinnosta lähteä mukaan? Kerro Vilma! Tietääkö jengi, että valtuustot päättävät esimerkiksi opetuksesta, uusiutuvan energian käytöstä, liikuntapaikoista, nuorisotoiminnasta ja jatkokoulutustarjonnasta?


Nuoria ei kai
Jaksa kiinnostaa mikään
Niin ne sanovat

Vilma-Lotta: Saara hyvä, kolme sanaa: kyllä nuoria kiinnostaa. Esimerkiksi Tampereella on tänäkin keväänä paljon pari–kolmekymppisiä ehdokkaita. Toinen asia on sitten se, ketkä vääntäytyvät tiputtamaan äänensä uurnaan, kun aika on.

Paljon on puhuttu perinteisen politiikan murroksesta, jopa kuolemasta. Sähköisestä äänestämisestä on kohistu äänestysinnon pelastajana. Luulevatko päättäjät tosissaan, että kyse on siitä, etteivät ihmiset jaksa kävellä äänestyspaikalle? Ongelma on se, että valtuustopolitiikka aiheuttaa edelleen enemmän haukotuksia kuin hengenhaukkomista, elleivät kyseessä ole Tampereen tapauksessa ratikka tai delfiinit.

Liian usein kuntapolitiikasta uutisoiminen on päättäjäjargonin monistamista painopaperille, ja harva jaksaa kahlata lautakuntien ja valtuustojen pöytäkirjoja läpi vapaa-ajallaan. Saati istua tunkkaisessa valtuustosalissa kuuntelemassa 1970-lukua hönkivää ilman- ja ajatustenvaihtoa.


Se ei ole niin
Se on vain osatotuus
Populismia

Saara: Ei valtuustoissa oikeasti ole niin kuivaa kuin voisi kuvitella sen perusteella, että valtakunnan tasolla eniten paikkoja on keskustalla. Mietipäs esimerkiksi Tampereen valtuustoa. No niinpä, ratikkavaltuusto. Sehän oli performanssiviihdettä parhaimmillaan. Hahmoa hahmon perään. Ei ihme, ettei Putous kiinnosta enää ketään.

Johtuukohan Tampereen poikkeuksellisuus siitä, että valtuusto on puoluekartaltaan todella kirjava? Kaupungin virastotalolla istuu yhdeksän valtuustoryhmää.


Itse ne vänkää
Delfinaariosta ja
Ratikasta vain

Vilma-Lotta: Hatunnosto Sanna Marinille (sd), joka on jaksanut nuijia järjestystä Tampereen valtuustosalissa. Häpeäkseni kuitenkin myönnän, että paikallispolitiikka kiinnostaa aika vähän. Lähinnä luen jutut, jotka nousevat somekuplassani seinälle. Kiinnostuksettomuuteni ei kuitenkaan tarkoita, etteikö päätöksenteosta olisi tietoa.

Paikallipolitiikka ansaitsee meiltä enemmän.

On laiskaa valittaa, että isoista asioista päätetään vain kaukana pienestä ihmisestä, Arkadianmäellä tai Brysselin ja Strasbourgin kabineteissa. Höpö höpö. Kunnallispolitiikka on parhaimmillaan kuin mafiaelokuva tai klassikkonäytelmä: juonittelua, vallankaappauksia, selkäänpuukotusta, suuria voittoja ja karvaita tappioita. Muistatko, millaisia tunteenpurkauksia kuultiin esimerkiksi Jämsässä, kun valtuustossa pohdittiin Pirkanmaahan liittymistä?

Väitän, että voisimme kaikki vaihtaa HBO-, Netflix-, Viasat- sun muut kanavapakettimme ja urheilukausikorttimme valtuustojen lehtereillä tamppaamiseen. Samalla puolueet voisivat viedä varainhankintansa aivan uudelle tasolle. Paavo Väyrynen (kansalaispuolue) näytti upeilla mukeillaan suuntaa puoluemerchandisen uudelle vuosisadalle. Vaadin saada tuhlata kaikki kaksi rahaani keskustapipoihin, kokoomussolmioneuloihin ja demarihuomioliiveihin.


Argumentit on
Että kuurot eivät kuule
Vai delfiinitkö?

Saara: Toivotonta haaveilua.

Tänä vuonna kuntavaalien ehdokasmäärätkin laskivat roimasti, tiesi Helsingin Sanomat kertoa. Lehden mukaan varsinkin suuret puolueet menettivät ehdokkaita, kun taas esimerkiksi vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue lisäsivät listojensa pituutta. Suurilla tässä tarkoitetaan keskustaa, kokoomusta ja demareita. Tosin persujen ehdokaslista lyheni kuudella sadalla. Mitäs tää ny kertoo?

Haluaisin uskoa, että sellainen mannerlaattojen hinkkautumisesta aiheutuva vavistusten aalto olisi alkamassa myös kuntapuolella. Ottamatta tietenkään kantaa siihen, kenen missäkin kannattaisi istua tai olla istumatta, onhan tämä aika nyt sellaisessa kiehumispisteessä, että jottain tarttis tehrä.



Valtuustosali
Egojen sirkusteltta
Keski-ikäinen

Vilma-Lotta: Vanha kaatuu, jotain uutta syntyy. Aina on valitettu, miten ennen oli kunnollista. Tuskin oli.

Suuret puolueet menettävät kannatustaan, koska niiden tekemiset eivät vakuuta. Vaikea tihrustaa näköpiiriinsä hillitöntä puoluetsunamia, mutta kyllähän feministipuolueen ja eläinoikeuspuolueen kaltaiset uudet ryhmittymät härkkivät vanhojen jättien kylkiluiden välejä.

Kippis sille, ettemme ota kantaa, kenen missäkin pitäisi istua. Tärkeintä olisi, että ehdokkaat saisivat äänestäjät vakuutettua siitä, että syytä olisi jonkun istua.


Kukaan järkevä
Ei lähde mukaan siihen
Väsyin tyhmyyteen

Antaa tämän maan
Rauhassa romahtaa pois
Nukun vaaleissa

Jaa juttu:

Reunamedian mielenkiintoisimmat jutut suoraan sähköpostiisi. Ei roskapostia.