Köyhille lahjoitetaan krääsää joulun alla – auttajista on tullut sosiaalisen median sankareita

Köyhille lahjoitetaan krääsää joulun alla – auttajista on tullut sosiaalisen median sankareita

Sosiaalisessa mediassa levitään joulumieltä lahjoittamalla tavaraa vähävaraisille. Kynttilöiden, kosmetiikan ja koristeiden antaminen ei kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa: köyhyyttä.

Jouluruokaa, auto, kosmetiikkaa, ratsastusta, joulukoristeita, kynttilä, eväsrasioita, vaatteita, mökkiloma ja lahjakortteja. Muun muassa näitä asioita ihmiset ovat halunneet lahjoittaa Facebookissa joulun alla. Lahjoituksia annetaan useimmiten vähävaraisille perheille, joilla ei ole varaa joululahjoihin. Tykkäyksiä, sydämiä ja jakoja. Krääsää ja kimallusta. Hyviä tekoja, hyvää joulumieltä.

Auttamisessa ei ole mitään pahaa. Tuntuu kuitenkin, että siitä on tullut sosiaalisen median vuoksi yhä individualistisempaa. Somessa me luomme itsestämme tarinaa, jota kerromme muille. Some-auttajan tarinaan kuuluu hyvä joulumieli ja ongelmien näennäinen ratkominen. Facebookiin on helppo kirjoittaa lahjoituspäivitys ja jakaa se esimerkiksi oman paikkakunnan ryhmässä. Some-apu on auttamisen pikaruokaa: helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Myös yritysten auttamisinto herää ennen joulua, sillä lahjoitukset ovat erinomaista markkinointia.

Sosiaalinen media on kelpo väline avunantoon, sillä päivitykset lähtevät leviämään nopeasti. Usein myös toimittajat tarttuvat niihin. Hyvistä teoista kertovat jutut ovat klikkimagneetteja, jotka ovat omiaan luomaan illuusiota siitä, että esimerkiksi kaatuneen ihmisen auttaminen olisi jotenkin erikoista ja sankarillista. Voin kertoa: ei ole. Kaatuneen ihmisen auttaminen kuuluu normaaleihin sosiaalisiin tapoihin, ihan tavalliseen empatiakykyyn.


Ihmiset ovat hanakoita auttamaan Facebookissa, mutta eivät välttämättä muuten valmiita vapaaehtoistyöhön vähävaraisten hyväksi. Yhteiskuntatieteiden tohtori Juha Heikkalan mukaan kansalaisyhteiskunnan peruspilari eli yhdistystoiminta on muuttanut muotoaan. Kansalaistoimintaan on tullut kuluttajamaisia piirteitä, ja yhdistyksen jäsenenä oleminen muistuttaa asiakkuutta. Jäsenet tulevat ja menevät. Lyhytjänteisyys ja projektit leimaavat vapaaehtoistoimintaa: tuloksia halutaan nopeasti ja mielellään juuri niistä asioista, jotka itseä eniten kiinnostavat.

Myös kiinnostus politiikkaan on vähentynyt. Tilastokeskuksen mukaan erityisesti nuoret ovat osaavia, mutta passiivisia kansalaisia. Poliittinen osallistuminen ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaikka juuri se olisi paikka, jossa epäkohtiin voi vaikuttaa. Lahjoittajilla on suuri sydän, koska he haluavat auttaa eriarvoisessa asemassa olevia ihmisiä, mutta kuka puuttuisi eriarvoisuuteen?

Rakenteita muutetaan politiikassa, hitaasti ja vaikeasti. Leipäjonot ja tavaroiden lahjoittaminen ovat hyviä asioita, mutta ne eivät ratkaiset ongelmia. Köyhyydessä ja syrjäytymisen rajamailla elää Suomessa vajaa miljoona ihmistä.

Pienillä teoillakin on tietysti merkitystä. Hienoa olisi, jos niitä tehtäisiin joka päivä eikä vain juuri ennen joulua. Vielä hienompaa olisi, jos yhteiskunta tukisi ihmisiä, jotta kaikilla olisi varaa perustarpeisiin. Niin ettei teinin tarvitsisi ennen joulua toivoa ventovieraalta lahjaksi suihkusaippuaa, koska sitä ei muuten kylpyhuoneessa ole.

Hyvä joulumieli ei saa tarkoittaa sitä, että hyväosaiset keräävät vuoden tavaraa, josta ylimääräisen voi lahjoittaa jouluna pois ja unohtaa köyhät taas seuraavaksi 11 kuukaudeksi.

Jaa juttu:

Reunamedian mielenkiintoisimmat jutut suoraan sähköpostiisi. Ei roskapostia.